OHUITA PAIKKOJA, Taidekeskus Ahjo, Joensuu

Näyttely tutkii haavoittuvuutta, keskeneräisyyttä ja kontrollista irti päästämistä maailmassa, jossa täydellisyyden tavoittelu on normi. Kerrokselliset ja tilalliset kokonaisuudet rakentuvat poikkitaiteellisesti yhdistämällä maalaustaidetta, tekstiiliä, grafiikkaa, veistoa ja kierrätysmateriaaleja.

Näyttelyn taustalla on henkilökohtainen prosessi ja identiteetin uudelleenrakentaminen uupumuksen jälkeen. Se kääntää katseen virheiden hyväksymiseen ja näkee epätäydellisyyden inhimillisenä voimavarana sekä sattuman ja intuition lähteenä. Teokset suhteutuvat myös sosiaalisen median ja tekoälyn aikakauteen, joka muokkaa käsitystämme taiteesta ja riittävyydestä. Vaikka tekoäly tuottaa virheettömyyttä, se ei tavoita inhimillisen tunteen, haavoittuvuuden tai käsin tekemisen uniikkia jälkeä.

Kokonaisuus pyrkii rohkaisemaan aitouden arvostamiseen, herättämään keskustelua tekoälyn rajoista luovilla aloilla sekä korostamaan intuition ja keskeneräisyyden kasvattavaa voimaa. Se tuo esiin käsityön, materiaalin pinnan ja virheen tunnun, jota kone ei voi toistaa.

Näyttely rakentuu uusien ja aiempien teosten vuoropuhelusta. Maalaukset ja installaatiot sulautuvat yhteen tilalliseksi kokemukseksi, joka haastaa katsojan liikkumaan teosten ympärillä ja kiinnittämään huomion valmiin lopputuloksen sijaan itse prosessiin.

PALASIA, Seinägalleria Saana, Kuopio

Talvella 2022 koin todella pahan pohjaanpalamisen. Voimani olivat kertakaikkisen lopussa vuosikausien sinnittelyn jälkeen. Tunsin itseni täysin tyhjäksi, epäonnistuneeksi ja hyväksikäytetyksi. Yli viidentoista vuoden ajan olin yrittänyt pysyä pinnalla, mutta kerta toisensa jälkeen kaikki yritykseni karahtivat kiville. Olin luopunut pikkuhiljaa unelmistani ja ajautunut elämässäni aivan väärään suuntaan. Jotenkin minusta oli leivottu uraohjus, joka suoritti jatkuvasti vastuullisia tehtäviä oman osaamisalueensa yläpuolella. Viimein olin kiitollinen potkuista, sillä en itse olisi päässyt irti suorittamisen suosta.

Haahuilin päivät kotona yrittäen ymmärtää, mitä oli tapahtunut. En pystynyt tarttumaan mihinkään, kaikki tuntui liian raskaalta. Monena päivänä keskityin vain hengittämiseen, että olisin pysynyt elossa. Onnekseni sain edullisen työhuoneen aivan kotini läheltä. Maalaaminen oli ihanaa, vaikka keskittyminen oli todella vaikeaa. Minulla ei ollut voimia käsitellä sisälläni vyöryviä tunteita, vaan maalasin lähinnä mieleeni jääneitä mielikuvia, jotka helpottivat oloani hieman. Käytin viimeiset rahani näyttelyyn, josta tuli todellinen floppi. Nyt olin epäonnistunut myös viimeisessä oljenkorressani. Henkinen romahdus, epätoivo, eksyminen. Ja viimein valoa. Miksi etsin itseäni ulkoapäin? Kaikki tärkeä on minussa edelleen tallella, minun täytyy vain löytää se.

Aloin tutkia itseäni, minuuttani, omaa identiteettiäni. Kuka minä olen? Miksi minä olen? Olen pohtinut paljon mieltäni ja sitä, kuinka minuuteni ilmentymät ovat kerroksellisia ja ristiriitaisia. Sen sijaan, että kysyisin, mitä muut minulta odottavat, kysyn: mitä minä odotan itseltäni? Tässä hetkessä päällekkäin voivat olla kokemukset vihasta, kauneudesta, intohimosta elämään ja pelosta. Kuinka saan kuvattua tämän, miten osaan kertoa muille, kuka minä olen?

Viime aikoina olen yrittänyt saada puettua visuaaliseen muotoon näitä ajatuksiani. Ne ovat kuin ohueksi hiottuja kivinäytteitä mikroskoopissa, kuvaten vain pientä, rajattua hetkeä omassa todellisuudessani. Mutta yhdessä niistä voi kasata suuremman kokonaisuuden, joka voi kertoa viimein jotain minusta itsestäni, omasta identiteetistäni ja sen kerrostumista.

PALASINA, Walleniuksen Wapriikki, Juupajoki

Näyttely on tarina pohjaanpalamisesta, sen aiheuttamasta identiteetin uudelleenarvioinnista ja löytämisestä. Teokset ovat välähdyksiä omasta todellisuudestani, kaikki irrotettuna toisistaan ja kontekstista. Ne kuvaavat matkaa itseen, uusia ja vanhoja löytöjä, jotka kaikki yhdessä muodostavat kokonaisen minuuden.

Identiteetti on monimutkainen käsite, joka koostuu pysyvistä ja kehittyvistä palasista. Se muodostuu useista eri ulottuvuuksista, jotka voivat olla keskenään limittäisiä ja ristiriitaisia. Siihen vaikuttavat oma käsityksemme itsestämme, osallisuutemme erilaisissa yhteisöissä, sekä kulttuuri, jonka parissa kasvamme ja elämme.

Taiteilijana lähestymistapani on tutkiva. Taide on minulle työkalu tutkia maailmaa, ympäristöäni ja itseäni. Värit ja materiaalit ovat teoksissani merkityksellisessä asemassa, joiden avulla hahmotan omaa todellisuuttani.

LAAKSO, Galleria Ronga, Tampere

"Olipa kerran, niin salaisessa paikassa, ettei sitä ollut yksikään ihminen koskaan nähnyt, Laakso. Kuin ihmeen kaupalla se oli säilynyt koskemattomana, kun sitä ympäröivä maailma pala palalta alistettiin ihmisen valtaan.

Aika Laaksossa käyttäytyi aivan toisella tavalla kuin missään muualla, sillä kukaan ei koskaan ollut kertonut sille, kuinka sen olisi pitänyt käyttäytyä ollakseen vakavasti otettava Aika."

Näyttelyni ”Laakso” pitää sisällään erilaisilla tekniikoilla ja niiden sekoituksilla valmistettuja teoksia. Suurin osa niistä on valmistunut vuoden 2023 aikana, mutta mukana on myös muutama vanhempi työ. Tärkeimpiä käyttämistäni tekniikoista ovat öljymaalaus ja valokuva, mutta taustani ansiosta käytän eri tekniikoita sujuvasti sekaisin.

Tutkin teoksissani usein ihmisen suhdetta luontoon, mutta myös luontoa ja sen ilmiöitä itsenäisinä, ihmisestä täysin riippumattomina tapahtumina. Ihminen ei ole luonnolle millään lailla välttämättömyys, kun taas me emme selviä ilman luontoa.